Olen piirtänyt koko ikäni, mutta ensimmäinen sarjakuvani taisi syntyä joskus ensimmäisellä luokalla koulutyönä. Olin kehittänyt omia hahmoja ja maailmoita, ja tuolloin huomasin, että niiden paperille piirtäminen omien silmien eteen oli hauskaa. Sarjakuvan piirtäminen on hyvä tapa kehittää omaa piirtotyyliä, ja nykyisin minulla on eräs useampia vuosia jatkunut ikuisuusprojekti kotisivuillani. Mikä niissä sarjakuvissa niin viehättää, sitä en oikeastaan osaa sanoa. Pidän tarinoista, pidän näteistä kuvista, joten luonnollisesti pidän lopputuloksesta, kun ne kaksi lätkäistään yhteen.
Kun vertaa vanhempia ja uudempia töitäni, kehityksen voi nähdä melko selvästi. Rakenteesta on tullut selkeämpi, yksityiskohtia on enemmän ja kuvilla on yleensä joku fiksu tarkoitus sen sijaan, että ne olisivat vain ”poseerauskuvia”.
Minulla ei varsinaisesti ole suosikkipiirtäjää tai –sarjakuvaa. Pidän niin humoristisista stripeistä kuin pidemmistä fantasiasarjakuvista. Tulevaisuudesta en osaa sanoa. En osaa nähdä sarjakuvanpiirtoa ammattina, mutta kyllä tämä luultavasti pysyy rakkaana harrastuksena useamman vuoden eteenpäin.
Sarjakuvakoulu on jee. Täällä oloni aikana olen saanut monta uutta ystävää, mahdollisuuden oikeasti julkaista töitäni ja viettänyt hauskoja hetkiä. Simo-ope on ihana hullu mies.
Piirtäjä: Emilia Meriläinen 15 v
Piirrustusajankohta: Kevätlukukausi 2007
Opettaja: Simo Koivunen
Email: simo@animatricks.net
Koulu: Pukinmäen taidetalo
Osoite: Unikkotie 4, 00720 Helsinki
Päivitetty: 14.05.2007