Jos olisin
Opetan ko.luokalle vain yhden tunnin viikossa äidinkieltämme suomea. Sovin toisen opettajan kanssa, että minä keskityn kirjallisuuteen ja luovan kirjoittamisen opettamiseen.
Olen kannustanut oppilaita lukemaan erilaista kirjallisuutta mm lukudiplomeiden avulla. Yhtä lailla arvostan oppilaiden itsensä valitsemaa kirjallisuutta. Ne luovat pohjaa omalle kirjoittamiselle.
Luovan kirjoittamisen lähteenä olen käyttänyt Seita Parkkolan ja Niina Revon luovan kirjoittamisen opasta Timantin metsästäjä. Siinä puhaltavat uudet tuulet niin minun kuin oppilaittenikin mielestä. Kukin yksityinen tehtävä lyhykäisyydessään tähtää kirjoittajan mielikuvituksen vapauttamiseen. Korostin tehtäviä antaessani, että kertokaa itsestänne uudella tavalla ja että hyvä puhuja ja myös kirjoittaja aina höystää mielikuvituksella omia juttujaan. Luin malliksi muutamia kirjan esimerkkejä.
Jutut kirjoitettiin tunnilla. Jos oppilas ei saanut sitä valmiiksi, hän vei sen kotiin kirjoitettavaksi. Tämän tapaisten juttujen kirjoittaminen oli oppilaitten mielestä niin mukavaa, että poissaolon sattuessa useimmat halusivat kirjoittaa jutun kotona.
Sanasirkus-lehteen 12 oli valittu Kuvitelmia: Jos saisin siivet ja Jos olisin.. sekä resepti itsestä. Edellä mainitut kirjoitukset ovat fantasiaa ruokkivia juttuja. Emman, Leenan ja Hannan kirjoitukset onnistuivat mielestäni erittäin hyvin. Niitä ei kirjoitettu hampaat irvessä, vaan iloiten ja hyvillä mielin. Jokaisessa edellä mainitussa pienessä jutussa on sydän paikallaan fiilis.
Sanasirkus 12-lehdessä oli myös pari kirjoitusta elämästä ja kuolemasta. Olimme jutelleet siitä, mitä äiti ja isä ovat kertoneet kunkin syntymähetkestä. Mietimme myös kirjoja, joissa oli kuvauksia syntymästä. Samoin keskustelimme kuolemasta, tuosta länsimaissa niin vaietusta aiheesta. Kuitenkin nuoret miettivät elämää ja sen myötä myös kuolemaa. Keskustelimme mm. Veljeni Leijonamieli -kirjasta ja sen kuolema-käsityksistä.
Tekstin lainaamisesta en tullut tässä yhteydessä kertoneeksi, koska oletin luovan kirjoituksen lähtevän jokaisen oppilaan omasta mielikuvituksesta ja kokemuksesta. Yleisesti oppilailla on tiedossa että lähteet merkitään loppuun, mutta niitä on tullut esille vain asiakirjoituksissa. Se, että plagiointia tapahtui, selveni minulle vasta lehteenpainamisen jälkeen. Pahoittelen tapahtunutta, mutta se oli kuitenkin hyvänä yllykkeenä asiaa koskevaan pohdintaan.
Kirjoittaja:
ala-asteen 6.c-luokka
kielikylpyluokka (ruotsi)
Kirjoitusajankohta: syksy 2006
Opettaja: Aila Keturi
Email: aila.keturi@edu.vantaa.fi
Koulu: Uomarinteen koulu
Osoite: Uomarinne 2, 01600 Vantaa
Päivitetty: 20.08.2007