Kissa ja hiiri taikametsässä
Luokassa on pitkin syksyä luettu ja kuunneltu satuja ja esitetty pieniä pantomiimiesityksiä. 28.9. kuunneltiin vielä Prinsessa Ruusunen. Seuraavalla tunnilla oli puolen ryhmän tunti ja otin puolet lapsista ryhmäsadutukseen. Istuimme rinkiin ja sanoin heille, että nyt saatte kertoa sadun, jota kukin vuorollaan voi jatkaa. Lupasin heille myös että kirjoitamme Jennyn kanssa muistiin sen mitä kuulemme ja luemme lopuksi sen heille. He saavat sitten korjata, jos olemme merkinneet jonkun kohdan väärin muistiin.
Yllätyin siitä puhe- ja sanatulvasta mikä lapsista alkoi pulputa. Yksi kerrallaan kertoi satua niin vuolaasti että meillä oli aluksi ihan vaikeuksia muistiinmerkitsemistekniikan kanssa. Sitten myöhemmin osasin jo keskeyttää vuolaan kertomuksen ja tarkentaa joitain kohtia, jotka menivät ohi korvieni. Lapset tarkensivat ja toistivat kertomustaan kärsivällisesti ja heillä kaikilla oli runsaasti tarinaa kerrottavana. Yllättäen viiden lapsen saduttamiseen meni koko oppitunti ja osalla olisi tarinaa riittänyt vaikka kuinka pitkään. Yllättävää oli mielestäni sekin että he muistivat niin hyvin sen, mitä he olivat kertoneet. He pitivät myös tarkasti kiinni tietyistä sanoista, joita he olivat sadussa käyttäneet. Olin jossain vaiheessa kirjoittanut sanan läski tilalle pullea. Se ei kuitenkaan kelvannut, vaan lapsi halusi korjata kertomuksen alkuperäiseen muotoonsa. Niin sen myös korjasimme.
Saduttaminen on mainio tapa tutustua ihan pientenkin lasten kertomusmaailmaan. Sitä kautta saa selville hyödyllisiä asioita, kuten lapsen tapaa käyttää kieltä ja hänen hallitsemaansa sanavarastoa sekä mielikuvituksen rikkautta. Tutustuin sadutuksen kautta oman luokkani viiteen lapseen ihan uudella tavalla ja sain siitä idean, miten sadutusta voisi käyttää vaikkapa luokan oman satukirjan laatimiseen.
Niinpä jatkoin saduttamista perjantaina 1.10. puolen ryhmän tunnilla. Tällä kertaa en pitänyt mitään alkulämmittelyjä, vaan kokoonnuin viiden lapsen kanssa luokkaan ja kerroin heille, mitä seuraavaksi tehdään. Lapset suhtautuivat sadutukseen luontevasti ja Santra, Maiju, Matias Henri ja Katriina kertoivat tarinaa Karhusta ja ketusta taikametsässä. Kun yksi oli kertonut tarinaa jonkin aikaa, eikä enää halunnut jatkaa, hän antoi pupu-käsinuken seuraavalle. Sadun kertojalla oli käsinukke niin kauan aikaa kädessä kuin tarinaa riitti ja sitten se annettiin taas seuraavalle.
Tällä tavoin sadutin saman aamutunnin aikana vielä toisenkin viiden lapsen ryhmän. Siihen kuuluivat Riina, Eemil, Annika, Rania ja Emma H. He kertoivat tarinan Norsu ja kirahvi taikametsässä.
Näin olin saduttanut jo lähes koko luokan. Vain viisi lasta oli vielä sitä mahdollisuutta vaille. He saivat siihen tilaisuuden 5.10. iltapäivällä. Osa heistä ei ollut aluksi innostuneita, kun toinen puoli ryhmää sai mennä kouluavustajan kanssa ATK-luokkaan, mutta sadutuksen aikana he todella innostuivat. Ihastusta aiheuttivat toisten lasten kivat juonenkäänteet satuun Possu ja jänis taikametsässä. Heitä nauratti kovasti sadun edetessä vaiheesta toiseen. Vielä tunnin lopussa he olivat innoissaan ja keskustelivat käytävällä miten hyvä satu heillä tuli ja miten hyvä sadunkertoja eräs pojista siinä oli. Lasten innostusta oli mukava seurata. Seuraavana päivänä he jo kyselivät, olinko kirjoittanut sadun jo koneelle ja luenko sen nyt koko luokalle. Ryhmässä olivat mukana Ada, Karina, Alex, Sanni ja Riku.
Sen jälkeen kirjoitettuani sadut koneelle tulostin ne kahdeksantoista fontilla ja kopioin sivut kaikille. Sitten työstimme satuja luokassa. Luin sadun kerrallaan lapsille ja he saivat kuvittaa aina paperin toisen puolen kertomuksen mukaan. Laadin koneella vielä sisällysluettelon. Näin saimme koko luokan yhteisesti tuotetun ja omin käsin kuvitetun satukirjan kaikille. Kannet taitoin vielä A-3 kokoisista kartongeista ja tein reiät sivuihin, jotka kiinnitettiin lasten itse tekemillä nyöreillä kiinni kansiin.
Ajattelin että oli sen verran innostavaa puuhaa, että toteutan sen tuossa muodossa vielä muinakin vuosina. Siitä jää varmasti lapsille mukavia muistoja. Lukuinnostusta on hyvä kasvattaa myös oman satukirjan lukemisella. Siksi olin tavuttanut kaksi saduista ja tulostanut ne muutenkin suurella fontilla, jotta lasten on niitä helpompi itsekin lukea.
Kirjoittaja:
1c luokka, Ruudin koulu, Vesalan ala-aste
Saduttaja Hanna Karrinmäki
Kirjoitusajankohta: Syyskuu 2004
Opettaja: Hanna Karrinmäki
Email: hanna.karrinmaki@luukku.com
Koulu: Vesalan ala-aste, Ruudin koulu
Osoite: Kontulankaari 22, 00940 Helsinki
Päivitetty: 16.06.2005